Tampereen Eräpojat

Lippukunta

Tampereen Eräpojat ry

Tyyppi: poikalippukunta
Perustettu: 1917
Jäsenmäärä: 122 henkilöä (1.1.2016)
Lyhenne: TaEr
Sisarlippukunta: Tammero
Aluejärjestö: Tampereen Partiolaiset
Partiopiiri: Hämeen Partiopiiri
Taustayhteisöt: Tampereen Eräpoikien Kannatusyhdistys, Tuomiokirkkoseurakunta
Kolo: Pyynikin Pappila
Huivi: siniseen ja ruskeaan halkoinen
Partiopaita: ruskea

Historia

Tampereen Reaalilyseon yhteydessä toimi jo 1910 – 1911 Tampereen Reaalilyseon Boy-scoutit -niminen partiojärjestö joka lakkautettiin vuoden 1911 hajotusmääräyksellä. Keväällä 1917 kun Venäjän vallan ote Suomessa alkoi heiketä, nousi Tampereen Reaalilyseon käytävillä ja pihanurkkauksissa vilkasta ajatustenvaihtoa partiojärjestön (nyk. lippukunta) perustamisesta. Kun partiointi oli taas laillista, suostui lyseon arvostettu liikunnanopettaja J.L. Nordin uuden partiojärjestön tukijaksi. Niinpä 18.3.1917 perustettiin partiojärjestö Tampereen Lyseon partiopojat Eräpojat, johon parissa päivässä kertyi jäseniksi noin 200 poikaa. Ensimmäiseksi ylijohtajaksi (nyk. lippukunnanjohtaja) valittiin koulun oppilas Yrjö Kulovesi ja saman vuoden syksynä suoritettiin jo ensimmäiset luokkamerkit.

1920-luvulta lähtien Eräpoikien tärkein leirialue oli Länsi-Teiskon Kotkannokka eli Hannu. Eräpojat oli alkuaikoina elitistinen lippukunta, johon kelpasivat ensin vain lyseolaiset, sittemmin muutkin oppikoululaiset. 1930-luvun alusta viittaus Reaalilyseoon hävisi lippukunnan nimestä ja mukaan alettiin ottaa kaikkia halukkaita. 1930 perustettiin myös Tampereen Eräpoikien Kannatusyhdistys. Lippukunta toimi sotavuosinakin, mutta 1953 saavutettiin jäsenmäärän pohja, viisi jäsentä. 1955 lippukunnan toiseksi taustayhteisöksi – Kannatusyhdistyksen lisäksi – tuli Tampereen Pyynikin seurakunta. Siitä lähtien Eräpojat ovat kokoontuneet pääasiassa Pyynikin pappilassa. Lippukunnassa toimi radiovartio Titari vuodesta 1973 aina 1990-luvun loppuun. Nautintaoikeus Kotkannokkaan meni Eräpojilta 1994, kun niemi lohkaistiin yksityiseksi kesämökkitontiksi. Korvaukseksi lippukunta oli kuitenkin saanut jo 1989 Näsijärveltä oman saaren, itäisimmän Säynäsaarten saariryhmästä. Saarta vastaan lippukunta oli antanut pois kämpän, joka oli rakennettu Kotkannokkaan eräpoikavoimin.